Viime viikon keskiviikko ja torstai. Mahdoinko sanoa sanaakaan. Olin vaipunut jonnekkin mustaan pyörteeseen josta en löytänyt ulospääsyä. Oloni oli toivoton, itkuinen, pettynyt. Näin ahdistavia unia joissa yritin töihin paluuta, muutta useimmiten se päättyi niin että pidin seinistä kiinni ja pyörtyilin sinne tänne.

Perjantai antoi jo toivoa. Kai Joku ajatteli että annetaan tuolle valonpilkahdus. Lauantai oli superpäivä ja sunnuntaina se jatkui. Olin jälleen pirskahtelevan energinen, asiat tapahtuivat noepaan, ruokaa tuli perheelle uunista siihen tahtiin että perhe anoi että älä äiti tee ruokaa enää. 7vuotias poikani sanoi; äiti sä olet taas pirteä.

Hemapolin aikaa vielä odotan ja kun se tulee, menen sinne että aloitetaan osteoporoosilääkitys ja punotaan juonet valmiiksi seuraavaa kertaa varten.

Kun se seuraava kerta tulee, rakas Minä. Muista nämä asiat.

- SINÄ TIEDÄT kun olet kunnossa. Se on kuin savuverho joka nostetaan päältäsi pois kun paranet. Ei ole sellaista välitilaa "olenkohanmäkunnossa", sen tuntee. Ihan koko päällä ja kropalla.

- YRITÄ parhaasi pitää mielesi virkeänä, vaikka kroppa ei perässä seuraakaan. Hiivi kahville ja ihmisten ilmoille. Älä muutu möröksi.

. ÄLÄ HUOLEHDI TÖISTÄ, Et voi tälle mitään <3

-  MUISTA ETTÄ SINÄ TUNNET TÄMÄN SAIRAUDEN luultavasti paremmin kuin monikaan kohtaamasi lääkäri, pidä kiinni oikeuksistasi mielipiteisiin. Se ei ole mitään mutu tietoa, vaan tietoa erilaisista tutkimusartikkeleista, luota itseesi.

- OLE ARMOLLINEN itsellesi jos tulee se musta päivä, mutta koita nousta siitä mahdollisimman pian.

Et saa parannettua tätä sairautta, et leikattua sitä pois, et saa pois lääkkeillä sitä. Try to make the best of it. It's your life. 

----------------------------------------------------------------------------------------

Huomenna mä meen töihin ja arki jatkuu. Olen niin iloinen!!